Ensimmäisen kerran aloimme puhumaan ja haaveilemaan kissenpennusta varmaankin vuonna 2012. Kauan saimme odottaa, ennen kuin pentu oikeasti oli edes realistista hankkia, mutta olihan se odotus tämän arvoista. Mun pitikin piirtää sarjakuva meidän pennunmetsästyksestä. Se oli nimittäin paljon vaikeampaa, kuin äkkiseltään uskoisi. Päivitin tori.fi:tä ja lukuisia facebookin lemmikkieläinryhmiä noin viiden minuutin välein (yöllä heräilin myöskin päivittämään sivua, en tosin viiden minuutin välein, mutta liian usein silti), ettei yksikään kisse jäisi meiltä huomaamatta. Ennen tätä metsästysprojektia en olisi ikinä uskonut, miten hankalaa kissanpennun saaminen voi olla. Sen lisäksi, että pennut (etenkin kollit) viedään käsistä minuuteissa, niin meidän piti ottaa myös huomioon pennun sijainti. Ilman autoa, pennun piti olla paikassa jonne pääsee matkustamaan niin, että juna/bussi myös tulee takaisinkin saman päivän aikana (ei ole itsestään selvyys pienemmissä kunnissa).
Aluksihan meillä oli paljonkin kriteerejä pennun ulkonäköön liittyen (minä en halunnut mustavalkeaa kissaa esimerkiksi), mutta pian huomasimme, ettei sitä unelmapentua niin vain löydykään. Kollia koko ajan etsimme, siitä emme tinkineet, mutta loppujen lopuksi pitkäkarvaisuus (Nooran ehdoton ei) ja mustavalkoisuus ei enää tuntunut kovin huonolta ajatukselta. Tärkeintä oli vain löytää terve kissa, jonka luonne olisi ihmisrakas ja seuraan hakeutuva. Kaikki kissat eivät viihdy sylissä, mutta onneksi Mauri on tällainen sylivauveli, millaisen halusimmekin.
Junamatkaa hiukan jännitin etukäteen (juna oli vieläpä myöhässä). Pelkäsin, että matka olisi stressaava pennulle ja se huutaisi sydäntäsärkevästi koko matkan. Ja mitä vielä, Mauri nukkui koko matkan sylissä rauhallisena. Tätäkin kirjoittaessa Mauri napottaa sylissä ja katsoo näytölle ilmestyviä kirjaimia. En kestä. ;_;
Elämä pennun kanssa on lähtenyt yllättävän tasaisesti liikkeelle. Vertailen tätä aika paljon Islan pentuaikaan, vaikka kissan- ja koiranpennut ovatkin täysin eri asioita. Islan pentuaika ainakin itselleni tuntui aika työläältä, mutta Mauri tuntuu taas melkein liiankin helpolta tapaukselta. Ensimmäisenä yönä tosin piti ryhtyä nyrkkipyykille sänkyyn pissaamisen takia, mutta muuten kaikki on mennyt kivuttomammin, kuin olisin uskonut.
Oijoijoijoi! Onnea teille kaikille <3
VastaaPoistaHihi kiitos. :>
PoistaVoi mikä ihanuus! ♥ Nauttikaa tästä pentuajasta, kisut kasvaa ihan liian nopeasti! :')
VastaaPoistaOtan niin paljon kuvia, kuin vain ehdin että on sitten ihasteltavaa ja muisteltavaa kun tää yks on kasvanut isoksi. :')
Poistaapua mikä vauva ;__; ! onnea uudesta perheenjäsenestä!
VastaaPoistaVauva nulikoi koko aamun minkä kerkes. Nyt vihdoin rauhoittui. :D
PoistaMiten söpö ! Oi voi voi ää ! Ihan onnellisena hymisen tässä !
VastaaPoistaOnnea onnea teille ja rapsutuksia uudelle perheenjäsenelle :D
Rapsutukset välitetty. ^^
PoistaOnnea! Huippua että saitte viimein kisun! Jos teillä yhtän samaan tapaan vaikuttaa kun itsellä kissan hommatessa niin elämän laatu paranee nyt hirmu harppauksen :3
VastaaPoistaKiitos ja näin minäkin uskon! ^^
PoistaMistä kisu (Mauri on ihan huippunimi!) sitten loppujen lopuksi löytyi?
VastaaPoistaKissanpennun hommaus meinaan mielessä, ja hyvin harvassa paikassa halutaan luovuttaa pentukissaa ainoaksi kissaksi talouteen.
Seinäjoelta käytiin hakemassa. :) Meillekin eräs ehti jo luvata ihanan punaturkkisen pennun, kunnes kertoi ettei haluakkaan antaa pentua kerrostaloon. Navettakissaksi päätyi sekin kultaturkki!
PoistaNiin ja ilmoitus oli tori. Fissä
PoistaVoi Mauriainen! Onko tää nyt semmoinen puolipitkäkarvainen vai kasvaako tämän turkkikin tuosta vielä? :> En oikein kisuroduista paljon tiedä~
VastaaPoistaEmme ole ihan varmoja tuleeko Maurista puolipitkä- vai pitkäkarvainen. Googlettamalla kuvia löytyy molemmista Maurin näköisiä pentuja.. Sen näkee sitten! :D Maatiainen on ihan "vaan".
PoistaKiffanpennu <3 Onnea!
VastaaPoista^w^
Poistavoi kuinka nyt tuli kissavauvakuume! ihana pallura <3
VastaaPoistaHahha. ^^
PoistaVoi toista <3 Onnea uudesta karvaisesta perheenjäsenestä! Elukoista on niin paljon iloa :)
VastaaPoistaEnergiaa tällä ainakin riittää.. :D
PoistaIhana, aivan ihana pikkukisu. Melkein aloin kiljua ääneen tästä ihanuudesta, mikä ei ehkä olisi naapureista niin kivaa näin lauantaiaamuna. Minäkin saan pian kissan, nyt kasvaa kissakuume viisinkertaiseksi noiden kuvien takia. Hirmuisesti onnea teille!
VastaaPoistaOiiiih ihanaa! Onnea myös sinulle tulevan kissen kanssa. :)
PoistaSinänsä jännä, että pentukissan löytäminen oli noin hankalaa. Kesällä varsinkin niitä tulee ovista ja ikkunoista, kun ulkokissat täälä maalla penikoi eivätkä itsekkäät ihmiset viitsi narttuja leikkauttaa vaan vievät kodittomat pennut kirveelle... :'( Haluaisin kaikki pelastaa itelle, mutta koska yksiö...
VastaaPoistaOma kissa on lopetusuhan alta pelastettu pyhä birma eli pitkäkarvanen tämä killi. Karvaa tosiaan lähtee, mutta niin lähtee aiiivan älyttömänä kaverin lyhytkarvaisestakin. Karva on vain näkyvämpää koska se on pitkää, ei sitä sen enempää lähe. Silkkistä pitkää karvaa on kiva silittää ja harjata :3 Yksi miinus on tietenkin karvapallot, joita tulee vähän tiheämmin...
Kissoja on kyl kiva katella ja niistä on seuraa siinä missä koiristakin. :) Onnea teille vaavista ja nauttikaa toivottavasti seuraavat 20 vuotta <3 ^^
~Johku~
Juu kyllähän niitä pentuja varmasti syntyy paljonkin. Ongelma on se etteivät monet viitsi ilmoittaa pennuista missään kanavassa joka tavoittaisi kissaa haluavat... :/ etenkin Facebookissa kaikki kissanpennut saavat saman tien kodin ja niitä jonotetaan jopa, jos tulisi peruutus. Ajatella tosiaan että jos kaikki menee, niin kuin pitääkin on tämä otus meillä vielä silloinkin kun olen 44-vuotias... Hullua! Mutta samalla ihanaa. Millaisessa elämä silloin on..?
PoistaVoii, ihana pikkuinen karvapalleroinen <3 Hurjasti onnea vielä pikkukissusta <3 n__n
VastaaPoistaKiitos banda! ^^
Poistavoi eiii yhyhyhyhyh!! :'') niin suloinen.
VastaaPoistaOon ollu hiukan ulapalla kaikkie blogien suhteen, mutta mikä ihanan iloinen yllätys täällä olikaan, kun pääsin takaisin Kerruun pariin. Paljon onnea ihanasta uudesta perheenjäsenestä, joka toivottavasti viihdyttää teitä seuraavat 20 vuotta! C:
VastaaPoistaTuo on itse asiassa aika hauska, että "en halunnut mustavalkoista kissaa", koska minä olin aikaa sitten päättänyt, etten halua enää mustaa kissaa, koska kotona sellainen oli ollut (ja on edelleen). Jotenkin ihmeen kautta, meidän kolmas karvalapsi on nyt mustavalkoinen...
Koska olen pölhö, niin suosittelen lämpimästi leikkauttamaan Maurin tulevaisuudessa. Kolli se on kolli ilman kiveksiäkin ja eipähän tarvitse kuunnella mouruamista. :D Asia ei kyllä ole vielä ajankohtainen...
Vielä kerran onnea noin ihanan herttaisesta karvapallosta!
Ps. Miksi Noora ei halunnut pitkäkarvaista? Pitkäkarvaiset on rakkaus. :D
Hei vain! Täällä ollaan edelleen ihan höpöinä tämän pennun kanssa. Hyvin on sopeutunut ja omat rutiinit jo muodostuneet.
PoistaNooran pitkäkarvaisuus-kielteisyydestä en minäkään oikein pääse perille. Sanoo vain, että lyhyt karva on hauskempi kun on niin sileä.. En tosiaankaan pysty ymmärtämään Nooran aivoituksia tämän asian suhteen. :DD
Hei,
katsoin videon ihan uudelleenkin. Olisiko mitään uusia Maurin söpöilyvideoita ?!
Apua mistä arvasin?! Editoin tämän viime viikolla: https://youtu.be/fbPW7gCn0PE toivottavasti toimii linkki.
PoistaLinkki toimi mainiosti ja video (ja piano) olivat wow. Mauri ei ole ihan pentu enää, joku 3-4 kuukautta tuossa ? Hankala sanoa, kun koko ei erotu - mutta koko kroppa täynnä hyvää söpöä tyhmää oppivaista (?) nuorta kissaa. MiuuW !
Poista