Mauri

Ensimmäisen kerran aloimme puhumaan ja haaveilemaan kissenpennusta varmaankin vuonna 2012. Kauan saimme odottaa, ennen kuin pentu oikeasti oli edes realistista hankkia, mutta olihan se odotus tämän arvoista. Mun pitikin piirtää sarjakuva meidän pennunmetsästyksestä. Se oli nimittäin paljon vaikeampaa, kuin äkkiseltään uskoisi. Päivitin tori.fi:tä ja lukuisia facebookin lemmikkieläinryhmiä noin viiden minuutin välein (yöllä heräilin myöskin päivittämään sivua, en tosin viiden minuutin välein, mutta liian usein silti), ettei yksikään kisse jäisi meiltä huomaamatta. Ennen tätä metsästysprojektia en olisi ikinä uskonut, miten hankalaa kissanpennun saaminen voi olla. Sen lisäksi, että pennut (etenkin kollit) viedään käsistä minuuteissa, niin meidän piti ottaa myös huomioon pennun sijainti. Ilman autoa, pennun piti olla paikassa jonne pääsee matkustamaan niin, että juna/bussi myös tulee takaisinkin saman päivän aikana (ei ole itsestään selvyys pienemmissä kunnissa).

Aluksihan meillä oli paljonkin kriteerejä pennun ulkonäköön liittyen (minä en halunnut mustavalkeaa kissaa esimerkiksi), mutta pian huomasimme, ettei sitä unelmapentua niin vain löydykään. Kollia koko ajan etsimme, siitä emme tinkineet, mutta loppujen lopuksi pitkäkarvaisuus (Nooran ehdoton ei) ja mustavalkoisuus ei enää tuntunut kovin huonolta ajatukselta. Tärkeintä oli vain löytää terve kissa, jonka luonne olisi ihmisrakas ja seuraan hakeutuva. Kaikki kissat eivät viihdy sylissä, mutta onneksi Mauri on tällainen sylivauveli, millaisen halusimmekin. 

Junamatkaa hiukan jännitin etukäteen (juna oli vieläpä myöhässä). Pelkäsin, että matka olisi stressaava pennulle ja se huutaisi sydäntäsärkevästi koko matkan. Ja mitä vielä, Mauri nukkui koko matkan sylissä rauhallisena. Tätäkin kirjoittaessa Mauri napottaa sylissä ja katsoo näytölle ilmestyviä kirjaimia. En kestä. ;_;

Elämä pennun kanssa on lähtenyt yllättävän tasaisesti liikkeelle. Vertailen tätä aika paljon Islan pentuaikaan, vaikka kissan- ja koiranpennut ovatkin täysin eri asioita. Islan pentuaika ainakin itselleni tuntui aika työläältä, mutta Mauri tuntuu taas melkein liiankin helpolta tapaukselta. Ensimmäisenä yönä tosin piti ryhtyä nyrkkipyykille sänkyyn pissaamisen takia, mutta muuten kaikki on mennyt kivuttomammin, kuin olisin uskonut.

Lopuksi vielä minuutti Maurin höpöilyä videolla: